Puuvenementori

Puuveneen veistäminen ja korjaaminen

Avainsana: lakattu vene

  • Kultaseppämestari Juha Jangerin vene seilaa pohjoisen vesillä osa3

    ”Veneen soutuominaisuudet ovat mainiot”

    Juha-Janger01

    -Vene on nyt valmiiksi pintakäsiteltynä. Pellavaöljy-pohjusteseosta upposi noin 23-25 litraa, puolikiiltävää venelakkaa noin 7 litraa.  Purjehdusvarustuksen teko jää suosista syksyn ja talven askareiksi – Harro Koskisella tuntuu olevan kädet niin töitä täynnä kesän ajan. Peräsimen helat – ja varmaan airojenkin kiinnikkeet tulen tekemään vielä pronssista omalla verstaallamme 3D-mallinnusta ja omaa valimoamme hyödyntäen. Tämä loppukesä saa olla airojen ja uuden 5hv Hondan varassa.
    Vene-trailerilla01
    -Soutuominaisuudet ovat mainiot verrattuna vaikkapa lankomiehen lujitemuoviseen Päijäniin, jonka kanssa on epätoivoista yrittää pysyä suunnassa vähälläkin sivutuulella. Eihän Erkki toki mikään pikaliippari ole, mutta sehän oli tiedossakin. Moottori toimii mainiosti ja vene tuntuu olevan hyvin hallinnassa isompienkin veneiden peräaallokoissa.
    Rakentelin veneen päälle suojapressun, jonka kannattelijaksi taivuttelin höyrytettynä kolme 14x35mm kaarta. Sahasin alumiinisista järvihankaimista osan pois ja ruuvasin kaaret alumiiniin vääntämiini M6 -jenkoihin. Hankaimista kun vielä leikkasin lukkokolon pois, niin ne sujahtavat helposti parraspuussa kiinni oleviin ”naarashankaimiin” (joita on kolme paria). Pressu on vähän normi kevytpeitettä tukevampaa tavaraa; leikkasin sitä enemmän veneen muodon mukaiseksi, taittelin reunan kolminkerroin ja niittasin noin puolen metrin välein purjerenkailla kasaan. Trailerilla säilytettäessä pressu on kiinni vain parista paikasta, jotta se olisi tuulettuva; ajoon lähdettäessä pressun saa kiinni kuminaruilla niin tukevasti, että se kestää paikallaan. Kehittelen sitä vielä ehkä niin, että voisi samoille kaarille tehdä pienemmän sadesuojakatteen. Purjehdusvarustushan jää syksyyn ja odottamaan ensi kesää.
    Suojapressun-kaaret01
    Suojapressu-väljästi-päällä
    Suojapressun-kaaren-kiinnit

    Lopuksi kuva Juha Jangerin edellisestä projektista

    Rättäri01

    -Oma ensimmäinen autoni aikanaan 70-luvun puolivälissä oli Helsingistä ostettu rättisitikka. Arki, perhe ja pohjoisen talvi kuitenkin ”pakottivat” siirtymään normiautoihin aikanaan tänne pohjoiseen asetuttuani. Mutta sain kynsiini loppuunajetun rättisitikan raadon, josta muutaman vuoden kuluessa rakentelin kuvan kaunokaisen.  Seuraavana projektina odotteleekin isävainaan aikanaan hommaama vm-62 Heinkel Tourist skootteri, joka on jo aika hyvällä mallilla. Rakensin 90-luvun lopulla pihapiiriin reilun 40 neliön erillisen verstasrakennuksen, jossa näitä projekteja on mukava rakennella tarvitsematta lähteä mihinkään kauemmas halleille/talleille.

  • Kultaseppämestari Juha Jangerin vene seilaa pohjoisen vesillä osa2

    Retkiveneen rakentaminen alkoi pienoismallista

    Juha-Janger02

    Seuraavan kerran kuulin Juha Jangerin veneprojektista keväällä 2016. Sain häneltä viestin:

    Tervehdys Pekka,

    Kyselin sinulta joskus viime vuoden puolella vinkkejä veneen tekoon. Kiitos, kun kumosit ajatukseni savolaisveneestä 😉 Tässä pieni pätkä puuvalmiista ”Erkistä”, jonka talven mittaan rakentelin.

    Olin vähintäänkin hämmästynyt ja todella iloinen uuden veneen omistajan puolesta, koska tiedän miltä miehestä tuntuu, kun hänellä on puuvalmis, itse tehty vene. Pari viikkoa tästä, tapasin Esko Mattssonia ja hänen kanssaan tuli puheeksi Juha Jangerin veneprojekti. Esko kertoi kuinka Juha oli viestittelymme jälkeen ottanut häneen yhteyttä ja kuinka veneprojekti oli edennyt.

    Kesällä 2016 Juha Jangerin vene alkaa olla valmis ja on aika kysyä Juhan omia kokemuksia veneprojektin toteuttamisesta.

    Miten ja mistä sait piirustukset veneeseesi?

    Kuopion koululta Esko Mattssonilta ostin. Teetin PDF-kuvasta 1:1 kaari- ja kölipuukuvat paksulle paperille tutulla mainosprintillä.

    Kölipuun-muoto

    Millä perusteella valitsit materiaalit veneeseen?

    -Tutkin vaihtoehtoja ja valitsin vanerilaudat; ohjeet olivat 9mm vahvuudelle, mutta minulle ominaiseen tapaan tein mieluummin vähän tukevamman 12mm tavarasta. Kölipuut ja muun lautatavaran valkkasin paikallisen piensahan laanilta. Ulkoreunaan törmäyslistaan ja muutamaan muuhun yksityiskohtaan tammilautaa Oulusta – Rovaniemen Puukeskus kun lopetti toimintansa viime vuonna. En ole mikään grammanviilaaja, joten painon kertymiselle en niin paljon laskenut arvoa.

    Teitkö uloslyönnin itse vai saitko valmiita mallineita kölin, keulan ja peräpeilin osiin?

    -Levitin kölipuukuvat verstaani lattialle ja sahasin muodot siinä tukilankkujen päällä hyvällä karkealla pistosahalla. Mitään mallineita ei ollut valmiina, sommittelun kaaret 16mm vesikattovanerille, josta sahasin ne paperipiirustuksen mukaan irti. Tuin kaaret poikittaislaudoilla, jotka kiinnitin pitkittäisen suoran linjan tasolle – niiden varaan oli hyvä rakentaa ”tukiruoto” kun kiinnitin kaaret kölipuuhun.

    Muotokaarien-sahaus01

    Juha-Jangerin-Erkki-vene02

    Teitkö lautajaon itse vai oliko sinulla mallilaudat?

    -Ei ollut malleja. Tein ennen täysimittaista venettä 1:5 pikamallin harjoituskappaleena – sahasin siihen n 2x25mm ”lautoja” tiuhasyisestä männystä. Niitä oli helppo veistellä terävällä puukolla, liimailla limittäin ja nitoa kiinni  lastulevystä tehtyihin mallikaariin. Pienoismallin teko otti pari päivää, mutta sen avulla sai hyvän käsityksen siitä, miten laitojen muodot rakentuvat. Lautajaon mittailin mallikaariin ja merkitsin ne tussilla, 25mm limityksellä.

    Pienoismalli

    Rakensitko itse yksin vai osallistuitko johonkin kurssille?

    -Kurssina toimi Esko Matsonin toimittama hyvä kuvasarja ja siihen liittyvä teksti, Jarmo Häkkisen ja sinun kommentit, joita tiettyihin asioihin halusin kysellä. Pääasiassa rakentelin yksin, painokaarien naulauksessa ja niittauksessa oli parina iltana kaveri apuna.

    Mitkä asiat rakentamisessa olivat mielestäsi haasteellisimmat?

    Vähän turhan naftit tilat melkein kuusimetristen laitojen käsittelyyn. Parin ensimmäisen lautaparin muotoilu ja sovitus – mutta kun ideasta pääsi perille, niin loput kyllä sujui. Periaatteella lauta illassa muotoon ja liimauspuristukseen, seuraavana niittauksessa kuparinauloilla. Veneen kääntely työn edistyessä ja painon kasvaessa. Tein sitä varten lankuista ”palkkinosturin”, jonka varassa suunnilleen painopisteen kohdalla leveällä kuormaliinalla kannatellaan venettä oli helppo käännellä yksinkin.

    Juha-Jangerin-Erkki-vene01

    Mitä opit, mitä tekisit nyt toisin?

    Ikäni puutöitä harrastaneena ei valmistusteknisesti ollut suurempia haasteita – suurimmat opit taitavat olla itse veneen muotoihin ja toimivuuteen liittyviä. Olen melonut melko aktiivisesti liki 40 vuotta, joten jonkunlainen ymmärrys ja kokemuspohja minulla vesillä liikkumisesta ja vesikulkuneuvon toimivuuteen vaikuttavista seikoista on pohjalla.

    Ehkäpä tekisin viimeistellymmän 1:5 pienoismallin, jonka avulla voisi miettiä ja osin soveltaa omien mieltymysten mukaisia yksityiskohtien ratkaisuja (pienoismallien teko on ollut nöösipoikana lähes intohimoinen harrastus – ja 1:5 skaala on kultasepän ammattiympäristössä jo jättimäistä luokkaa 😉

    Jos joku muu haluaisi tehdä vastaavanlaisen projektin, niin millaisia neuvoja antaisit?

    Kysy rohkeasti kokeneempien neuvoja ja mielipiteitä – jos alat tehdä niistä omia sovelluksia, niin mieti ja ota selvää, voivatko ne toimia. Jos ja kun projekti osoittautuu työläämmäksi kuin etukäteen kuvittelit, niin älä ala hosua ja oikoa – sulaa ne vedet seuraavanakin keväänä!

    Puutöistä sinänsä pitää olla kohtuullisen hyvä ymmärrys ja kokemus. Vene on turhan haasteellinen kohde perustekniikoiden ja materiaalituntemuksen opetteluun. Jos tiedät ja tunnet, ettei omat eväät riitä, mene tekemään ensimmäinen veneesi vaikka kansalaisopiston kurssille ja ota sen jälkeen haastavampi ja personoidumpi projekti.

    Työkalujen ja materiaalien suhteen vanha totuus pätee; hyvää ja halpaa löytyy – mutta kyllä ne yleensä ovat eri paketeissa.

    Kuinka paljon projektiin kului aikaa? Mitä materiaalit, piirustukset ja hankkimasi työkalut tulivat maksamaan?

    -Ajan ja rahan kulumista en oikeastaan ole laskenut – harrastukset maksavat mitä maksavat 😉 Karkeasti arvioiden materiaaleihin lienee mennyt noin 2500€ – kaikenlaiseen pikkusälään muutama sata lisää. Aikaa en osaa arvioida; joudun työssäni seuraamaan ja budjetoimaan niin paljon, että olen vapauttanut itseni sellaiselta vapaa-ajan harrastuksissa. Joku sanoikin, että ”näitähän saa kaupasta valmiina”. Sellaisen kanssa ei kannata ryhtyä syvemmin keskustelemaan – veneenrakennus (ja käsillä tekeminen yleensäkin) tahtoo olla sellaista, että ”matkanteko on päämäärää tärkeämpää”. Pitkärikinen 5hp Honda lienee noin 1500€ ja traileri karvan alle tonnin. Vakuutukseen arvioin koko paketille arvoksi 6000€ – eikä silläkään taida itselleen minkäänmoista tuntipalkkaa saada, jos sitä lähtee arvioimaan.

    -Työkaluvarustustani minun ei oikeastaan tarvinnut lisätä veneprojektin vuoksi kuin kyntehöylällä ja kasalla puristimia (joita puuseppä-isäni kutsui vingoiksi). Rovaniemellä toimivan Nettiverstaan myymälässä tosin tuli kuolattua yhden jos toisenkin härvelin ääressä 😉

  • Tehdastekoisista airoista tuunaamalla paremmat

    Jos haluaa hyvät airot veneeseen, on parasta tehdä ne itse. Muutaman parin airoja tehneenä tiedän kuitenkin, että “on siinä oma hommansa”. Pitäisi olla laadukasta puuta ja liimauksiltakaan ei oikein voi välttyä. Eli aikaa menee.

    Ajan puutteen vuoksi ajattelin tällä kertaa hieman oikaista ja testata saisiko tehdasvalmisteisista airoista tuunaamalla paremmat. Enemmän soutavien keskuudessa tehdasvalmisteisilla airoilla on hieman huono maine. Sorvattu airo on monesti suurilapainen, raskas eikä sitä ole tasapainoitettu. Jos airoja säilyttää ulkona luultavasti kyllästämättömään puuhun ruiskutettu lakka rapisee muutaman kesän jälkeen pois ja airo alkaa lahota.

    Ostin tehdasvalmisteiset airot. Airot olivat kakkoslaatua ja hinta toimituksineen edullinen. Poistin lakat siklillä ja hioin hiomapaperilla. Kavensin ja ohensin lapojen hieman. Aikaa meni 1,5 tuntia ja hinta 30 euroa. Kyllästin airot pellavaöljyllä ja pintakäsittelyksi tulee luultavasti lakka.

    puuveneen-airo01

    puuveneen-airo02

    puuveneen-airo03

    puuveneen-airo04

    puuveneen-airo05

    puuveneen-airo06

    puuveneen-airo07

    puuveneen-airo08


    Airoa pitäisi vielä hieman ohentaa hankaimesta lapaan saakka, mutta en taida viitsiä kun on jyrsitty kauniin
    pyöreäksi. Tässä vaiheessa ratkaisu tuntuu hyvältä, saa nähdä miltä tuntuu soutaessa.

     

  • Puuveneen keväinen huoltolakkaus

    Lakkapinta-pesty

    Lakattuun puuveneeseen liittyy ennakkoluuloja

    Lakattuun puuveneeseen liittyy virheellisiä ennakkoluuloja. Olen usein kuullut sanottavan, että ”kyllähän  se lakattu vene on kaunis, mutta ei se lakka siinä pinnassa pysy”. Tällainen käsitys lienee peräisin kokemuksesta, jossa kyllästämätön tai huolimattomasti kyllästetty puu on lakattu. Hyvä esimerkki tästä on lakattuna myytävät airot, joista lakka kesii parin vuoden sisällä pois. Lakka pysyy puun pinnassa, kunhan vain puu on huolella kyllästetty ja ensimmäiset lakkakerrokset riittävästi ohennetut.

    Kerran sain olla mukana poistamassa lakkaa vanhan puuveneen kyljestä. Vene oli rakennettu vuonna 1964 ja luultavasti se oli huoltolakattu vuosittain. En tiedä oliko venettä otettu puupinnalle aikaisemmin, mutta nyt otettiin. Minun osuuteni oli alle neliömetri. Alkuun kokeilimme millaista olisi poistaa lakka mekaanisesti käsihöylällä ja siklillä. Kyllä oli lakka tiukassa. Sitten aloimme poistaa speedheaterilla ja sillä lakan poisto sujuikin hyvin.

    Toinen ennakkoluulo liittyy veneen keväthuollon työmäärään. Ajatellaan, että lakatun puuveneen kevähuolto vaatii valtavasti aikaa. Totta kai aikaa kuluu paljon, jos vene on suuri ja lakattavaa pintaa on paljon. Mutta tämä liittyy ennemminkin pinta-alaan kuin valittuun pintakäsittelyyn. Luulen kuitenkin, että tähän liittyy sellainen virheellinen luulo, että lakkavene hiotaan puulle joka kevät. Törmäsin tällaiseen luuloon mm. kirjassa Tekniset käden taidot, jossa todetaan, että “Puuveneen lakkaajan jokakeväinen työ on raapia vanha lakkakerros pois ennen uudelleen lakkausta”. Tämä ei pidä paikkaansa.

    Lakkapinta-hiottu

    Lika lähtee pesemällä ja kiilto hiomalla

    Ensimmäiseksi lakkapinta tulee pestä puhtaaksi, sillä lika lähtee pesemällä, ei hiomalla. Minä pesen veneen pinnan pyyhkimällä sen laimeaan pesuaineeseen kastetulla sienellä. Lopuksi pyyhin veneen toisen kerran puhtaaseen veteen kastetulla sienellä.

    Puhdas ja kuiva lakkapinta hiotaan mattapintaiseksi 240 hiomapaperilla tai -verkolla. Siis hiotaan kevyesti, missään nimessä kaikkea lakkaa ei poisteta. Hiontapöly poistetaan huolellisesti. Minä imuroin ensin ja sitten pyyhin pinnan tärpättiin kostutetulla nukkaamattomalla kankaalla tai tahmaliinalla.

    Lakkaa voi sivellä 1-2 kerrosta, minä sivelen yleensä yhden kerroksen. Siveltimenä kannattaa käyttää parasta (=kallis) mahdollista lakkasivellintä.

    Huoltolakattu-puuvene

  • Ensimmäiset soutukokemukset uudella veneellä

    Ensivaikutelma uudesta veneestä vesillä on hieman hämmentävä. Vene on mykistävän kaunis. Se on kuin kaupan hyllyltä otettu, pinta on tahrattoman puhdas ja lakka kiiltelee. Savolaisen järven rannassa mustaksi tervattujen puuveneiden ja kuluneiden muoviveneiden seurassa tuntuu, että uusi lakattu vene ei kuulu joukkoon. Paremminkin se sopisi olohuoneeseen pianon viereen.

    kaunis-puuvene01

    Ensimmäiset kokemukset liukupenkillä ja ristiin menevillä airoilla soutamisesta ovat järkyttävät. Tuntuu, että on aivan mahdotonta soutaa, koska airot menevät niin paljon ristiin. Airot kolisevat jatkuvasti vastakkain ja osuvat välillä polviin ja airon lapa loiskuttaa vettä airoa palautettaessa.

    Pikkuhiljaa soutaminen alkaa sujua. Liukupenkki toimii loistavasti ja jalat  tekevät hyvin työtä. Hetkittäin soutu sujuu suorastaan todella hyvin ja sitten yhtäkkiä tekniikka katoaa.

    Peräsin toimii todella hyvin ja kääntää venettä yllättävän tehokkaasti ja herkästi. Vene on selvästi kiikkerämpi kuin Erkki-vene.  Se johtuu luultavasti enemmän veneiden painoeroista kuin veneiden muodosta.

    Vaikka veneestä huomaa, että en ole täysin hallinnut tasasaumaveneen rakennusteknikkaa, olen tyytyväinen veneen ulkonäköön. Siinä on useita todella kauniita kohtia ja toisaalta joitakin ei niin kauniita rakenteita. Ensivaikutelman perusteella olen tyytyväinen myös veneen soutuominaisuuksiin.

    Minun tavoitteenani oli rakentaa vene, joka olisi ominaisuuksiltaan puisen kilpaveneen ja savolaisen soutuveneen väliltä. Eli painavampi, vakaampi ja hitaampi kuin kilpavene, mutta nopeampi kuin savolainen soutuvene. Tavoitteena oli saada jalkalihakset mukaan soutuun liukupenkin avulla ja siten sydämen syke korkeammaksi soudettaessa.

    puuvene-Pettersson-rb522a