Puuveneen veistäminen ja korjaaminen
Limisaumainen Pettersson -soutuvene on erinomainen soudettava. Vene liikkuu kevyesti, kulkee hyvin suoraan ja sitä on helppo kääntää vaikka se on aika pitkä. Veneen keskinopeus soudettaessa on n. 6 km/h. Keskisyke pitemmillä soutulenkeillä minulla oli n. 125 iskua minuutissa.
Puuveneiden rakentamisessa joutuu jatkuvasti kääntämään tekeillä olevaa venettä. Rakentamisen alkuvaiheessa kääntäminen sujuu hyvin yksinkin, mutta kun laudoituksen edetessä vene saa painoa, niin veneen turvallinen kääntäminen vaatii kaksi henkilöä.
Veneenveistäjä-opinnoissani tutustuin Ingmanin veneenveistosalilla kehitettyyn pyörivään veneenrakennustelineeseen. Opintojen loputtua rakensin vastaavanlaisen itsellenikin. Teline muodostuu kahdesta suuresta ympyrästä, joiden varaan veneenrakennuspukki asetetaan. Ympyrät lepäävät telineellä laakeroitujen rullien varassa, joten teline pyörii herkästi. Ympyrän kehä muodostuu neljästä 18 mm vanerista sahatusta ja jyrsitystä kaaresta. Kehän voi tarvittaessa purkaa kahteen puolikkaaseen.
Veneen kääntäminen yksinkin on vaivatonta ja veneen voi helposti asettaa kulloisessakin työvaiheessa tarvittavaan asentoon.
Ensivaikutelma uudesta veneestä vesillä on hieman hämmentävä. Vene on mykistävän kaunis. Se on kuin kaupan hyllyltä otettu, pinta on tahrattoman puhdas ja lakka kiiltelee. Savolaisen järven rannassa mustaksi tervattujen puuveneiden ja kuluneiden muoviveneiden seurassa tuntuu, että uusi lakattu vene ei kuulu joukkoon. Paremminkin se sopisi olohuoneeseen pianon viereen.
Ensimmäiset kokemukset liukupenkillä ja ristiin menevillä airoilla soutamisesta ovat järkyttävät. Tuntuu, että on aivan mahdotonta soutaa, koska airot menevät niin paljon ristiin. Airot kolisevat jatkuvasti vastakkain ja osuvat välillä polviin ja airon lapa loiskuttaa vettä airoa palautettaessa.
Pikkuhiljaa soutaminen alkaa sujua. Liukupenkki toimii loistavasti ja jalat tekevät hyvin työtä. Hetkittäin soutu sujuu suorastaan todella hyvin ja sitten yhtäkkiä tekniikka katoaa.
Peräsin toimii todella hyvin ja kääntää venettä yllättävän tehokkaasti ja herkästi. Vene on selvästi kiikkerämpi kuin Erkki-vene. Se johtuu luultavasti enemmän veneiden painoeroista kuin veneiden muodosta.
Vaikka veneestä huomaa, että en ole täysin hallinnut tasasaumaveneen rakennusteknikkaa, olen tyytyväinen veneen ulkonäköön. Siinä on useita todella kauniita kohtia ja toisaalta joitakin ei niin kauniita rakenteita. Ensivaikutelman perusteella olen tyytyväinen myös veneen soutuominaisuuksiin.
Minun tavoitteenani oli rakentaa vene, joka olisi ominaisuuksiltaan puisen kilpaveneen ja savolaisen soutuveneen väliltä. Eli painavampi, vakaampi ja hitaampi kuin kilpavene, mutta nopeampi kuin savolainen soutuvene. Tavoitteena oli saada jalkalihakset mukaan soutuun liukupenkin avulla ja siten sydämen syke korkeammaksi soudettaessa.
Venelauta on yleensä leveää tuppeensahattua lautaa, jossa on vähän tai ei lainkaan oksia. Tuppeen sahatusta laudasta saa joskus kaksi lautaa veneeseen, mutta yleensä tarvittavan laudan muoto on sellainen, että leveästäkään laudasta ei saa jatkamatta kuin yhden laudan. Tällöin väistämättä jää laadukasta puuta hukkaan. Yleensä ylijääneet palat ovat niin kapeita tai lyhyitä, että niistä ei sellaisenaan ole käyttöä veneenrakennuksessa. Nämä hukkapuut olen yleensä polttanut takassani.
Viime kesänä huomasin ystävälläni puutarhatuolit ja pöydän, jotka alkoivat olla jo hieman huonossa kunnossa. Tuolit olivat erinomaiset istua ja ne oli suunniteltu kokoon taittuviksi. Tuolien puuosat olivat pääasiassa vahvuudeltaan 20 mm ja 15 mm ja pituudeltaan alle 50 cm. Tuolit oli koottu nauloilla ja lukkokantapulteilla.
Talven aikana purin yhden tuolin osiksi. Osien perusteella tein vaneriset mallineet. Otin tuolista talteen taittumismekanismin ja käsinojien helat. Mallineiden perusteella tein puuosat neljään puutarhatuoliin. Tuoleja kootessani huomasin, että lukkokantapultit olivat tuumakokoa. Pyöristin mitan seuraavaan milliin ja porasin metalli- ja puuosiin 6 mm reiät.
Porasin puuosiin kaikki reiät ja käsittelin osat kaksi kertaa vernissalla. Kun osat olivat kuivuneet, hioin ne ja maalasin kaksi kertaa valkoisella öljymaalilla. Hioin metalliset helat ja maalasin ne lyijymönjällä ja öljymaalilla. Kokosin tuolit ja pöydän lukkokantapulteilla, muttereilla, liimamassalla ja ruuveilla. Maalasin tuolit ja pöydän vielä kerran öljymaalilla.
Puutarhapöydästä tein hieman alkuperäistä suuremman. Pöytään tarvitsin hieman pitempää lautaa kuin tuoleihin. Minulla oli muutamia muotoon jyrsittyjä venelautoja, joita en ollut kelpuuttanut veneeseen ja joita oli jo vuosia säästänyt jotakin käyttöä varten. Näistä sahasin pöytätason laudat. Pöydän jalat liimasin kahdesta 20mm laudasta.
Pöydän jalkojen alaosaan kiinnitin säätöjalat, jotta pöytä ei keiku epätasaisellakaan alustalla ja toisaalta pöydän jalan alaosa on irti mahdollisesta kosteasta alustasta.
Asensin törmäyslistat, peräsimen, jalkatuet ja liukuvat soutupenkit paikoilleen. Asensin vielä pari pidikettä airoja varten ja messinkisen pohjatulpan. Niinpä vene oli valmis vesille vietäväksi.
