Puuvenementori

Puuveneen veistäminen ja korjaaminen

Tekijä: Pekka Taskinen

  • Lahonneen laudan korjaus

    Ystäväni puuveneessä oli lahovaurio veneen laidassa. Kosteus oli päässyt seisomaan veistokaaren ja laidoituksen välissä ja luomaan lahottajille suotuisat olosuhteet. Veistokaari, pohjatukki ja laidoituksesta kolme lautaa parinkymmenen sentin matkalta oli lahonnut. Edellisenä kesänä yhden laudan kohdalle oli hätäapuna liimattu vanerisuikale, josta oli vielä yksi viilu paikallaan.

    Suunnitelmana oli tehdä lahonneelle osalle paikka venelaudasta ja varmistaa paikka vanerista tehdyillä laudoilla sekä ulko- että sisäpuolelta.

    Poistimme veistokaaren. Sahasimme lahonneet osat laidoituksesta. Temme ohuesta levystä mallit tarvittavia lautoja varten. Teimme ensin vanerilaudat veneen ulkopuolta varten. Sahasimme ja höyläsimme vanerilaudat sopivanmuotoisiksi. Kyllästimme ne pellavaöljyllä ja maalasimme lyijymönjällä. Kiinnitimme laudat paikoilleen liimamassalla ja kupariniiteillä.

    Teimme venelaudasta paikkapalat lahonneille laudoille. Kyllästimme ne pellavaöljyllä. Sovitimme ne ja kiinnitimme ne liimamassalla ja niiteillä. Varmistimme paikan vielä asentamalla sisäpuolelle vielä vanerilaudat. Sahasimme laudat muotoon, kyllästimme ja käsittelimme pinnan vernissalla. Kiinnitimme laudat liimamassalla ja kupariniiteillä. Veneen omistaja asensi myöhemmin uuden pohjatukin ja veistokaaren ja maalasi lautojen ulkopinnat.

     

  • Erkki -vene on Esko Mattssonin käsitys hyvästä soutuveneestä

    erkki-vene02

    Erkki-vene on Esko Mattssonin saaristoon ja sisävesille kehittämä soutuvene. Olen blogissani kuvannut yhteensä kolmen Erkki-veneen rakentamista. Puuveneveistäjän opinnoissani rakensin kaksi eri versiota ja loppukesästä julkaisin kolme blogipostausta Juha Jangerin Erkki-veneprojektista 1, 2, ja 3.

    Tarinan Erkki-veneestä kertoo Esko Mattsson, joka työskentelee veneenrakennuksen opettajana Perinnekeskus Kuggomissa.

    esko-mattsson

    ”Ensimmäisen version piirsin Kuusamossa vuonna 1985”

    Olen lapsesta saakka saanut katsella ja soutaa erilaisia veneitä sekä merellä että järvellä. Minun piti päästä aina vesille ja kaikki esineet, jotka kelluivat, kiinnostivat minua. Valmistuttuani ammattiini aloin tarkastelemaan soutuveneitä ja niiden muotoja ja pohtimaan enemmän niiden ominaisuuksia. Osa koetelluista veneistä oli jonkin ominaisuuden osalta hyviä, mutta kokonaisuus ontui lähes aina. Ajattelin, että tavallisen mökkiveneen suunnittelu on joko vaikeaa tai sitten kukaan ei vain ole jaksanut sitä vaivaantua kunnolla pohtimaan. Olen pyrkinyt soutamaan sekä puuveneitä, että lujitemuoviveneitä. Molemmista olen löytänyt huonoja yksilöitä. Uskon, että muovistakin voidaan suunnitella hyvä soutuvene mökkiläiselle.

    Soutuvene on mielestäni erittäin vaikea suunnitella, koska mökkiläisen tarpeet ovat niin moninaiset. Miehistön määrä (1-3 henkeä) ja siten myös yhteispaino voi vaihdella 80 – 240kg haarukassa. Usein veneen paino ylitetään moninkertaisesti. Mökkiveneen pitäisi olla hyvä soudettava ja lisäksi siiihen tulisi voida asentaa pieni moottori perään. Kaunis ja kevytkin se saisi olla ja tietenkin turvallinen. Itse lähdin rajaamaan veneelle asetettavia vaatimuksia niin, että soutaminen on pääasia ja pienellä moottorilla ( 2-3 hv) ajaminen vasta toissijaista. Vierastan myös jakoa järvi- ja meriveneisiin. Suuri järvenselkä ja meren rannikko ovat yhtä vaativia paikkoja soutuveneelle.

    Ensimmäisen Erkki -veneen linjapiirustuksen piirsin Kuusamossa vuonna 1985 Posion Kitkajärvellä kalastavalle Hannes Määtälle. Olin silloin Posiolla talvikalastuskurssilla ja Hannes kertoi, että paikalliset venemallit eivät hänen mielestään olleet riittävän tukevia ja vakaita nuottakalastukseen suurella järvellä. Aloin pohtia ja piirtää venettä iltaisin. Vaikka olin kurssilla tavallaan hakemassa uutta ammattia, intohimo veneisiin piti otteessaan. Lisäksi en ollut vielä koskaan suunnitellut yhtään venettä tosissani ja pohdinta nappasi minut mukaansa.

    Suunnittelun tavoitteena merikelpoinen ja kaunis vene

    Vanha kriteeri, merikelpoinen ja kaunis vene oli suunnittelun lähtökohta ja tavoite. Esikuvana Erkki-veneelle oli silloin kymenlaaksolainen haapio, merisoutuvene, jolla olin saanut useasti soutaa merellä ja nauttia sen hyvistä ominaisuuksista. Siitä otin veneen keula- ja keskiosan. Erkki-veneen peräosa otin Ahvenanmaan saariston veneistä. Tuttu leveähkö peili, joka on nostettu ylös vesilinjasta. Tämä muoto antaa ääritilanteissa mahtavasti lisää kantavuutta ja sallii myös perämoottorin kiinnityksen. Lisäksi rakennettavuus helpottuu, koska lautojen sovittaminen ja kiinnittäminen peräpeilille on helpompaa kuin perävantaaseen. Eli keula terävähkö ja keskiveneessä kinunkia pohjassa ja perä ylös laahaamasta vettä. Keulapuunkin muoto oli ensin haapion kaltainen, mutta Hannes halusi siihen enemmän pyöreyttä. Harmittaa vieläkin, että annoin periksi asiakkaalle. Onneksi tussikopio on vielä tallessa tuosta kuvasta. Ensimmäinen versio 1985 Kitkajärvelle kalastusveneeksi oli mitoiltaan 5m x 1,4m. Kopio kuvasta jäi Hannekselle, mutta minulla ei ole tietoa siitä, onko venettä siellä koskaan tehty.

    erkki-veneen-ensimmainen-li

    erkki-vene-kaariruutu

     Vene sai nimensä Törmän Erkiltä

    Asia hautautui vuosiksi ja osoitteetkin vaihtuivat tiheästi. Vuonna 1987 olin muuttanut Kuopion seudulle ja työskentelin veneiden parissa. Ravintola Kammarissa istuttiin ahkerasti tuohon aikaan. Tutustuin siellä ja kaukalopallon parissa Törmän Erkkiin, joka oli kotoisin Mikkelistä. Muun ohessa puhuttiin myös järvellä liikkumisesta. Erkki sai isältään häälahjaksi rahoituksen soutuvenettä varten ja kysyi minua tekijäksi. Olin tietysti otettu ja innoissani, koska uusia puuvenetilauksia oli tuohon aikaan vähän. Kävimme nopeasti Erkin tarpeita ja toiveita läpi. Kitkajärvelle piirtämäni vene oli hyvin lähellä näitä toiveita.

    Venettä pidennettiin 5,5 metriin, jotta se soveltuisi paremmin kahdelle soutajalle. Jokaista kaariväliä tavallaan jatkettiin, keula tuli kapeammaksi ja näin vene tuli kevyemmäksi soutaa sekä helpommaksi rakentaa. Olin kyllä jännittynyt, koska tämä oli ensimmäinen yksin piirretty ja pohdittu vene. Entä jos pohdintani onkin mennyt aivan pieleen? Silloisen verstaan yläkerrasta löytyi rakentamiselle tila ja illat sekä viikonloput saivat muutakin ohjelmaa. Olimme sopineet, että Erkki tekee pinnankäsittelyn itse meidän tiloissa.

    Olihan se hieno hetki, kun vene sai ensi kertaa vettä alleen Maljalahdessa. Vene oli minusta aika hyvä, eikä Erkinkään naama mutrussa ollut. Vene oli erittäin vakaa ja liukui hyvin. Olihan se vallan toisen näköinen kuin rannan muut soutuveneet Kuopiossa, mutta olin iloinen. Olin kuitenkin ajatellut sitä muotoa monelta kantilta ja pohtinut muiden veneiden hyviä ja huonoja puolia. Tekemisen aikana selvisi sekin, että Erkki Törmä olikin vain miehen kutsumanimi. Mutta venemalli sai tästä nimensä. Seppo Auriola käyttää venettä edelleenkin Suvasvedellä ja on tyytyväinen.

    seppo-auriolan-erkki-vene01

    Erkki-veneen kehittely jatkui Ingmanin käsi- ja taideteolllisessa oppilaitoksessa

    Kun aloitin Ingmanin käsi- ja taideteollisessa oppilaitoksessa puuveneveiston opettajana vuonna 1999, Erkki-veneen kehittely jatkui. Halusimme veneen soutuominaisuudet paremmaksi ja muutokset peräpohjan osalta lisäsivät viivoja uloslyöntiin.  Ensimmäinen purjeversio tuli vuonna 2003 Nykyrin Tapion tekemänä. Asiakkaana oli Kysin lääkäri. Muistan kun mies kävi meidän koesoudussa mukana ja pohdimme veneen takilointia. Mietimme varmaan molemmat, että tässä tilanteessa on jotain tuttua, ennen elettyä. Sama henkilö oli tilannut meiltä Kemiön Strömman veistämöltä saaristolaissoutuveneen purjeella. Valitettavasti toimitus silloin jäi kesken. Veneen köliranka oli pystyssä  ja ykköslaudat työn alla, kun veistämön tulipalo vei kaiken 1982 joulukuussa ja palautimme veneen ennakkomaksun. Mutta nyt on lääkärillä Erkki-vene Kuopiossa.

    Veneestä tehtiin mallilautasarjat Ingmanilla ja useat kansalaisopiston kurssit tekivät niitä Maaningalla ja Siilinjärvellä. Seuraavina vuosina ko. mallia tehtiin kansalaisopiston kursseilla ympäri maakuntaa. Pituudeksi vakiintui kansalaisopistoissa 5m.

    Erkki-veneen-linjapiirros

    Kaikkien Ingmanin vuosien aikana oli mielessä tehdä veneestä vielä parempi. Olin jo 2006 kesäksi varannut aikaa  piirtämiseen ja ajattelukin oli jo tehty. Käsin piirtämällä oli vain vaikeaa päästä eteenpäin. Olimme aloittaneet yhteistyön Häkkisen Jarmon kanssa veneiden suunnittelun ja suunnittelun opetuksen osalta. Pyysin Jarmoa tekemään meille paremman version Erkki-veneestä ja hän suostui. Kävimme yhdessä läpi meidän toiveitamme ja mahdollisuuksiamme. Soutu kunniaan ja kahdelle airoparille paikat, lisävarusteena olisi pieni perämoottori ja lisäksi purje sekä köli. Eikä saa pelätä tuulta ja aallokkoa. Muistan kun näin ensimmäisen version linjakuvasta, se oli juuri sellainen kuin olin toivonut ja ajatellut. Pari pientä huomiota taidettiin korjata ja paketti oli valmis. Veneen mallisarjan teki Ingmanilla Aatos Ronkainen, joka oli tarkka ja hyvä tekijä. Samalla valmistui myös Aatokselle oma vene. Tuolloin veneessä oli seitsemän lautaparia.

    erkki-vene01

    Koska tiesimme, että venettä tullaan tekemään myös myyntiin, halusimme sille direktiivin mukaisen selkänojan. Etsimme Tukholman piirustuskokoelmasta samantyyppistä kuvaa sille esikuvaksi. Iversenin kokoelmasta löytyikin juuri sopiva ja hyvin samankaltainen soutuvene purjevarustuksella sekä piirretty ennen vuotta 1950. Näin meidän Erkki -veneestämme tuli historiallinen venemalli.

    Jac-Iversen-Segel--och-Roddbåt-658

    Erkki-vene soveltuu hyvin myös meren rannikolle

    Tein poikani Antonin kanssa yhden veneen vanerilaudasta. Muistan kun Jarmo oli sanonut, että soutuvastus kevenee noin 20 %. Epäilin, mutta kun ensimmäisen illan annoin veneelle vauhtia ja annoin sen liukua, olinkin samaa mieltä. Sen syksyn aikana testasin venettä ahkerasti iltaisin. Muistan erään kovatuulisen illan syys-lokakuulta. Soudin pimeällä selällä aallokkoon ristiin rastiin, jätin veneen laskemaan itsekseen tuuleen, soudin lujaa isossa myötäaallokossa suoraan ja sivuttain aalloista vauhtia ottaen. Missään vaiheessa vene ei käyttäytynyt holtittomasti. Laskin lopuksi, kuten merellä tehdään, sivuttain keulaa tuuleen soutaen takaisin rantaan ja hymyilin. Ei huono vene ollenkaan. Purjeversiokin tuli paremmaksi kun Jarmo Häkkinen piirsi kölin paikat ja purjealat. Viimeisin veneen muutostyö on kyllä Jarmon ansiota, emme olisi varmasti käsin piirtäen päässeet samaan tulokseen. Opiskelijoiden kanssa käydyt pohdinnat rakenteesta auttoivat myös paljon.

    Teimme Ingmanilla veneen avomerisoutajille vuonna 2007. He kutsuivat meitäkin soutamaan meren yli Viron puolelle. Voutilaisen Raimo lähti Erkki -veneellä mukaan ja selviytyi hyvin matkasta. Sittemmin Raimo souti heidän kanssaan myös Merenkurkusta yli Ruotsin puolelle. Saimme tiedon, että vene soveltuu hyvin myös meren rannikolle.

    Eräänä kesänä soudin poikani Antonin kanssa veneen Kuopiosta Tuusniemen Levälahteen. Olin edelleen tyytyväinen veneeseen ja sen ominaisuuksiin.

    Nostimme veneen laitalinjaa jossain vaiheessa tuuman verran ja lisäsimme yhden lautaparin lisää, jotta saamme laudat kapeammaksi. Valitettavasti se johti siihen, että laitalinja alkoi vaihdella jokaisessa veneessä. Se harmittaa nyt. Samalla katosi se kepeys, joka soutuveneessä kuuluu olla ulkonäössä.

    erkki-vene03

    Olisi pitänyt pitää kirjaa kuinka monta Erkki -venettä on tehty Ingmanilla ja kansalaisopistojen kurssilla. Venettä on tehty sekä puusta, että vanerilaudasta. Ingmanin vuosien aikana oli usein puhetta Erkki-veneen pienemmästä versiosta, ehkä noin 4,5 m pitkästä versiosta. Talvella 2016 alkaa yhden version teko, mutta rakenne on hieman erilainen. Isompi versio, 5,7m, valmistuu kesäksi 2017. Odotan sitä mielenkiinnolla. Siitä on tulossa nostokölillä varustettu pursi, jota voi myös soutaa. Se voisi olla Raid -purjehdukseen sopiva paatti. Molemmat uudet mallit ovat peräisin Jarmo Häkkisen suunnittelupöydältä.

    Tällä hetkellä arvioisin Erkki-venettä seuraavasti:

    • se on muodoltaan sellainen, että se on suhteellisen helppo rakentaa
    • se täyttää edelleen silloiset suunnittelun lähtökohdat, vene on kaunis ja turvallinen vesillä
    • veneen käyttäjien palautteet on olleet pääosin hyviä
    • vene on hyvä myös kaksin soudettaessa

    Miten Erkki-venettä voisi vielä kehittää paremmaksi?

    Mietin aina joskus pystyisinkö vielä oleellisesti parantamaan Erkki-venettä. Minulla on joitakin ajatuksia siitä, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi tarttua toimeen. Mielestäni Erkki-venettä voisi kehittää seuraavasti:

    • uusi ja parempi lautajako
    • laitalinja takaisin haltuun
    • keskiveneen kinunki takaisin, vuoden 2006 muutos poisti sitä hieman
    • painoa pitää saada pois paljon rakenteita keventämällä
    •  kölirangan tekotapa ja keulapuun liitokset pitää muuttaa
    • kaikki yksityiskohdat rakenteen ja ulkonäön osalta voisi tarkentaa

    Tällä matkalla minä olen saanut itsekin kasvaa veneenveistäjänä ja kokeilla erityisesti Ingmanin ansiosta monenlaista. Nyt taakse katsoessa prosessi on ollut antoisa ja hauska. Mutta vielä minun tekisi mieli koettaa kehittää soutuvenemalli, jonka järvialueen ihmiset kokisivat omakseen. Minulla on joitakin ajatuksia siitä, millainen se voisi olla…

    Erkki-venettä-on-helppo-soutaa-myös-sivuaallokossa

  • Kultaseppämestari Juha Jangerin vene seilaa pohjoisen vesillä osa3

    ”Veneen soutuominaisuudet ovat mainiot”

    Juha-Janger01

    -Vene on nyt valmiiksi pintakäsiteltynä. Pellavaöljy-pohjusteseosta upposi noin 23-25 litraa, puolikiiltävää venelakkaa noin 7 litraa.  Purjehdusvarustuksen teko jää suosista syksyn ja talven askareiksi – Harro Koskisella tuntuu olevan kädet niin töitä täynnä kesän ajan. Peräsimen helat – ja varmaan airojenkin kiinnikkeet tulen tekemään vielä pronssista omalla verstaallamme 3D-mallinnusta ja omaa valimoamme hyödyntäen. Tämä loppukesä saa olla airojen ja uuden 5hv Hondan varassa.
    Vene-trailerilla01
    -Soutuominaisuudet ovat mainiot verrattuna vaikkapa lankomiehen lujitemuoviseen Päijäniin, jonka kanssa on epätoivoista yrittää pysyä suunnassa vähälläkin sivutuulella. Eihän Erkki toki mikään pikaliippari ole, mutta sehän oli tiedossakin. Moottori toimii mainiosti ja vene tuntuu olevan hyvin hallinnassa isompienkin veneiden peräaallokoissa.
    Rakentelin veneen päälle suojapressun, jonka kannattelijaksi taivuttelin höyrytettynä kolme 14x35mm kaarta. Sahasin alumiinisista järvihankaimista osan pois ja ruuvasin kaaret alumiiniin vääntämiini M6 -jenkoihin. Hankaimista kun vielä leikkasin lukkokolon pois, niin ne sujahtavat helposti parraspuussa kiinni oleviin ”naarashankaimiin” (joita on kolme paria). Pressu on vähän normi kevytpeitettä tukevampaa tavaraa; leikkasin sitä enemmän veneen muodon mukaiseksi, taittelin reunan kolminkerroin ja niittasin noin puolen metrin välein purjerenkailla kasaan. Trailerilla säilytettäessä pressu on kiinni vain parista paikasta, jotta se olisi tuulettuva; ajoon lähdettäessä pressun saa kiinni kuminaruilla niin tukevasti, että se kestää paikallaan. Kehittelen sitä vielä ehkä niin, että voisi samoille kaarille tehdä pienemmän sadesuojakatteen. Purjehdusvarustushan jää syksyyn ja odottamaan ensi kesää.
    Suojapressun-kaaret01
    Suojapressu-väljästi-päällä
    Suojapressun-kaaren-kiinnit

    Lopuksi kuva Juha Jangerin edellisestä projektista

    Rättäri01

    -Oma ensimmäinen autoni aikanaan 70-luvun puolivälissä oli Helsingistä ostettu rättisitikka. Arki, perhe ja pohjoisen talvi kuitenkin ”pakottivat” siirtymään normiautoihin aikanaan tänne pohjoiseen asetuttuani. Mutta sain kynsiini loppuunajetun rättisitikan raadon, josta muutaman vuoden kuluessa rakentelin kuvan kaunokaisen.  Seuraavana projektina odotteleekin isävainaan aikanaan hommaama vm-62 Heinkel Tourist skootteri, joka on jo aika hyvällä mallilla. Rakensin 90-luvun lopulla pihapiiriin reilun 40 neliön erillisen verstasrakennuksen, jossa näitä projekteja on mukava rakennella tarvitsematta lähteä mihinkään kauemmas halleille/talleille.

  • Kultaseppämestari Juha Jangerin vene seilaa pohjoisen vesillä osa2

    Retkiveneen rakentaminen alkoi pienoismallista

    Juha-Janger02

    Seuraavan kerran kuulin Juha Jangerin veneprojektista keväällä 2016. Sain häneltä viestin:

    Tervehdys Pekka,

    Kyselin sinulta joskus viime vuoden puolella vinkkejä veneen tekoon. Kiitos, kun kumosit ajatukseni savolaisveneestä 😉 Tässä pieni pätkä puuvalmiista ”Erkistä”, jonka talven mittaan rakentelin.

    Olin vähintäänkin hämmästynyt ja todella iloinen uuden veneen omistajan puolesta, koska tiedän miltä miehestä tuntuu, kun hänellä on puuvalmis, itse tehty vene. Pari viikkoa tästä, tapasin Esko Mattssonia ja hänen kanssaan tuli puheeksi Juha Jangerin veneprojekti. Esko kertoi kuinka Juha oli viestittelymme jälkeen ottanut häneen yhteyttä ja kuinka veneprojekti oli edennyt.

    Kesällä 2016 Juha Jangerin vene alkaa olla valmis ja on aika kysyä Juhan omia kokemuksia veneprojektin toteuttamisesta.

    Miten ja mistä sait piirustukset veneeseesi?

    Kuopion koululta Esko Mattssonilta ostin. Teetin PDF-kuvasta 1:1 kaari- ja kölipuukuvat paksulle paperille tutulla mainosprintillä.

    Kölipuun-muoto

    Millä perusteella valitsit materiaalit veneeseen?

    -Tutkin vaihtoehtoja ja valitsin vanerilaudat; ohjeet olivat 9mm vahvuudelle, mutta minulle ominaiseen tapaan tein mieluummin vähän tukevamman 12mm tavarasta. Kölipuut ja muun lautatavaran valkkasin paikallisen piensahan laanilta. Ulkoreunaan törmäyslistaan ja muutamaan muuhun yksityiskohtaan tammilautaa Oulusta – Rovaniemen Puukeskus kun lopetti toimintansa viime vuonna. En ole mikään grammanviilaaja, joten painon kertymiselle en niin paljon laskenut arvoa.

    Teitkö uloslyönnin itse vai saitko valmiita mallineita kölin, keulan ja peräpeilin osiin?

    -Levitin kölipuukuvat verstaani lattialle ja sahasin muodot siinä tukilankkujen päällä hyvällä karkealla pistosahalla. Mitään mallineita ei ollut valmiina, sommittelun kaaret 16mm vesikattovanerille, josta sahasin ne paperipiirustuksen mukaan irti. Tuin kaaret poikittaislaudoilla, jotka kiinnitin pitkittäisen suoran linjan tasolle – niiden varaan oli hyvä rakentaa ”tukiruoto” kun kiinnitin kaaret kölipuuhun.

    Muotokaarien-sahaus01

    Juha-Jangerin-Erkki-vene02

    Teitkö lautajaon itse vai oliko sinulla mallilaudat?

    -Ei ollut malleja. Tein ennen täysimittaista venettä 1:5 pikamallin harjoituskappaleena – sahasin siihen n 2x25mm ”lautoja” tiuhasyisestä männystä. Niitä oli helppo veistellä terävällä puukolla, liimailla limittäin ja nitoa kiinni  lastulevystä tehtyihin mallikaariin. Pienoismallin teko otti pari päivää, mutta sen avulla sai hyvän käsityksen siitä, miten laitojen muodot rakentuvat. Lautajaon mittailin mallikaariin ja merkitsin ne tussilla, 25mm limityksellä.

    Pienoismalli

    Rakensitko itse yksin vai osallistuitko johonkin kurssille?

    -Kurssina toimi Esko Matsonin toimittama hyvä kuvasarja ja siihen liittyvä teksti, Jarmo Häkkisen ja sinun kommentit, joita tiettyihin asioihin halusin kysellä. Pääasiassa rakentelin yksin, painokaarien naulauksessa ja niittauksessa oli parina iltana kaveri apuna.

    Mitkä asiat rakentamisessa olivat mielestäsi haasteellisimmat?

    Vähän turhan naftit tilat melkein kuusimetristen laitojen käsittelyyn. Parin ensimmäisen lautaparin muotoilu ja sovitus – mutta kun ideasta pääsi perille, niin loput kyllä sujui. Periaatteella lauta illassa muotoon ja liimauspuristukseen, seuraavana niittauksessa kuparinauloilla. Veneen kääntely työn edistyessä ja painon kasvaessa. Tein sitä varten lankuista ”palkkinosturin”, jonka varassa suunnilleen painopisteen kohdalla leveällä kuormaliinalla kannatellaan venettä oli helppo käännellä yksinkin.

    Juha-Jangerin-Erkki-vene01

    Mitä opit, mitä tekisit nyt toisin?

    Ikäni puutöitä harrastaneena ei valmistusteknisesti ollut suurempia haasteita – suurimmat opit taitavat olla itse veneen muotoihin ja toimivuuteen liittyviä. Olen melonut melko aktiivisesti liki 40 vuotta, joten jonkunlainen ymmärrys ja kokemuspohja minulla vesillä liikkumisesta ja vesikulkuneuvon toimivuuteen vaikuttavista seikoista on pohjalla.

    Ehkäpä tekisin viimeistellymmän 1:5 pienoismallin, jonka avulla voisi miettiä ja osin soveltaa omien mieltymysten mukaisia yksityiskohtien ratkaisuja (pienoismallien teko on ollut nöösipoikana lähes intohimoinen harrastus – ja 1:5 skaala on kultasepän ammattiympäristössä jo jättimäistä luokkaa 😉

    Jos joku muu haluaisi tehdä vastaavanlaisen projektin, niin millaisia neuvoja antaisit?

    Kysy rohkeasti kokeneempien neuvoja ja mielipiteitä – jos alat tehdä niistä omia sovelluksia, niin mieti ja ota selvää, voivatko ne toimia. Jos ja kun projekti osoittautuu työläämmäksi kuin etukäteen kuvittelit, niin älä ala hosua ja oikoa – sulaa ne vedet seuraavanakin keväänä!

    Puutöistä sinänsä pitää olla kohtuullisen hyvä ymmärrys ja kokemus. Vene on turhan haasteellinen kohde perustekniikoiden ja materiaalituntemuksen opetteluun. Jos tiedät ja tunnet, ettei omat eväät riitä, mene tekemään ensimmäinen veneesi vaikka kansalaisopiston kurssille ja ota sen jälkeen haastavampi ja personoidumpi projekti.

    Työkalujen ja materiaalien suhteen vanha totuus pätee; hyvää ja halpaa löytyy – mutta kyllä ne yleensä ovat eri paketeissa.

    Kuinka paljon projektiin kului aikaa? Mitä materiaalit, piirustukset ja hankkimasi työkalut tulivat maksamaan?

    -Ajan ja rahan kulumista en oikeastaan ole laskenut – harrastukset maksavat mitä maksavat 😉 Karkeasti arvioiden materiaaleihin lienee mennyt noin 2500€ – kaikenlaiseen pikkusälään muutama sata lisää. Aikaa en osaa arvioida; joudun työssäni seuraamaan ja budjetoimaan niin paljon, että olen vapauttanut itseni sellaiselta vapaa-ajan harrastuksissa. Joku sanoikin, että ”näitähän saa kaupasta valmiina”. Sellaisen kanssa ei kannata ryhtyä syvemmin keskustelemaan – veneenrakennus (ja käsillä tekeminen yleensäkin) tahtoo olla sellaista, että ”matkanteko on päämäärää tärkeämpää”. Pitkärikinen 5hp Honda lienee noin 1500€ ja traileri karvan alle tonnin. Vakuutukseen arvioin koko paketille arvoksi 6000€ – eikä silläkään taida itselleen minkäänmoista tuntipalkkaa saada, jos sitä lähtee arvioimaan.

    -Työkaluvarustustani minun ei oikeastaan tarvinnut lisätä veneprojektin vuoksi kuin kyntehöylällä ja kasalla puristimia (joita puuseppä-isäni kutsui vingoiksi). Rovaniemellä toimivan Nettiverstaan myymälässä tosin tuli kuolattua yhden jos toisenkin härvelin ääressä 😉